Mitä! Tietääkö lapseni muka minua paremmin, mikä hänelle on hyväksi? Tähän kysymykseen havahduin eräänä päivänä.

Taustatietona sen verran, että työkseni ja kutsumuksesta tuen ihmisiä uskomaan oman unelman saavuttamiseen ja huomaan usein luennoillani sanovani, että jos uskot unelman kantavuuteen, älä anna esteiden liian helposti mahdollistaa tekosyytä matkan keskeyttämiseen.

Unelman todennäköisemmin saavuttaa hän, joka on uskaltanut ajatella itsensä siihen ja on henkisesti valmis tekemään töitä sen eteen tietäen mikä on sen matkan hinta.

MITEN TÄLLAINEN ON MAHDOLLISTA?

Kävipä sitten niin, että vanhin poikani ilmoitti päivällispöydässä aikovansa siirtää opintojaan vuodella eteenpäin jättäytymällä luokalleen. Tämän siis kuulin.

Tosin hän oli jatkanut lausettaan, jota en sitten enää kyennyt kuulemaan. Lause oli jatkunut kutakuinkin näin – teen sen, jotta pääsen uudestaan hakemaan erikoisjääkärijoukkoihin seuraavana vuonna, sillä tänä vuonna se unelma jäi minulta 10:stä metristä kiinni. Tuossa testissä kyse oli kuupperista jossa pitää suorittaa tietty matka, tietyn ajan sisällä.

Minä vuorovaikutuksestakin valmentava kuulin vain, että jätän viimeisen valmistumisvuoteni koulussa kesken!

Siitä se idea sitten lähti – suuni oli yhtä suuri kuin pääni huutaessani ja sanani taisivat olla kutakuinkin painokelvottomia. Kaiken lisäksi huomasin pohtivani vain, että miten tällainen voi olla edes mahdollista?

Minähän olin jo suunnitellut valmistujaisjuhlat, kutsut, menun, juhlapaikan, cv:n, markkinointikirjeet, työpaikan, jatkokoulutukset, referenssit jne. ja nyt tuo minun ”pieni” kullannuppu ilmoittaa että jättää jotain kesken.

Huomasin jopa ajattelevani, että en kai minä ole luovuttajia kasvattanut? Taisinpa siinä samassa käydä ajatuksissani läpi jo ihan sukujen geeniperimä asiatkin.

NYT AMMUTAAN KOVILLA

En tiedä, voisinko käytöksessäni vedota vaikka vaihdevuosiin? Myönnän, että ei ollut kovin aikuismainen tai valmentajamainen reaktio minulta.

Mietin mistä löytäisin armahduksen ja huomasin samalla lohduttautuvani sillä, että valmentajista on joskus sanottu, parhaiten he puhuvat asioita, joita heidän itsensä pitää vielä oivaltaa, joten oivallettavaa siis on, toivottavasti töitäkin!

Miten episodi sitten poikani kanssa jatkui – no tiemme sen ”keskustelun” myötä erosivat. Tosin vain eri kerroksiin ja väliaikaisesti.

Hän nimittäin ryntäsi pidätetyllä raivolla yläkertaan ja minä jäin alakertaan papattamaan oikeutusta reaktiolleni hänen tyttöystävältään.

Papatukseni loppuun kuulin vaimeasti poikani tyttöystävän varoivaiset, diplomaattiset, hämmentyneet ja myötämieliset sanat. Hän sanoi – ymmärrän järkytyksesi, mutta poikasi vaan niin kovasti haluaa erikoisjääkäriksi.

Hän ei kuulemma halua unelmastaan luovuttaa nyt, kun on vielä nuori ja elämää paljon edessä. Vielä nyt mahdollisesta pettymyksestä ei kuulemma seuraisi niin vakavia seurauksia koko elämän saatossa.

Hän ei yksinkertaisesti halua kasvaa katkeraksi vanhukseksi. Autsh! ”Nyt ammutaan näköjään kovilla”, ajattelin. Minä valmentaja en ollut kuullut oleellista.

Poikanihan juuri sanoi; – Äiti, minulla on unelma johon uskon ja johon pyrin. En aio luovuttaa nyt ja tiedän että toisinaan hinta on kova. Olen pohtinut asiaa usealta kannalta ja todennut, että en anna mahdollisille esteille tekosyytä keskeyttää matkaani. Henkisesti olen valmis matkaamaan unelmaani, sillä riskit olen siltä osin, kuin se on mahdollista minimoitu. Kerron tämän sinulle, sillä toivon että olet minusta ylpeä ja tuet minua matkassani. “Minä tuen, minä olen – toisinaan pelkään ja haluan säästää sinua mahdollisilta maailman pettymyksiltä vieden sinulta omat elämäsi kasvumahdollisuudet, sillä minä myös rakastan. Rakkaudessani olen vajavainen ja siinä kasvan – sinä olet minun kasvattajani ja minä olen siitä kiitollinen.”

Valmentajana ja äitinä huomaan, että toisinaan arvopohjaa, jota itse kantaa sydämessään, ei aina helposti tunnista ja osaa valjastaa käyttöön ympäröivän maailman tapahtumissa ja valinnoissa.

SinuN MAAILMASI ON SINUN

Sinun maailmasi ei ehkä näytä samalta kuin minun. Sinun maailmassasi kaikki asiat eivät ole samalla tavalla, eikä näyttäydy samassa valossa. Sinun maailmasi on kuitenkin sinun ja sen pitääkin sopia vain sinulle. Sen tulee olla sellainen, missä pääsääntöisesti sinun on hyvä olla ja elää.

Minna Gren

Minna Gren

Motivaatiopuhuja, valmentaja

Olen tosinainen – sieluni on pohjoisen pakkasissa karaistu ja tuimissa tuulissa tuiverrettu. Äidinmaitopulloni rööperin kulmilla korkattu. En kuulu täydellisiin naisiin, enkä miljonääriäiteihin, mutta elämä on antanut oppejaan runsaudella. Onneni ei ole enää yhden ostoksen päässä. Valintoja ja päätöksiä olen tehnyt, surrut ja iloinnutkin niistä. Köyhän ja rikkonaisen lapsuuden myötä ja ehkä juuri siksi olen oppinut että arvokkaimmat asiat elämässämme ovat ilmaisia – mielemme, sielumme, kehomme, tunteemme, toivomme, uskomme unelmiin ja ennenkaikkea rakkauteen.

Tänä päivänä toimin intuitiivisena valmentajana, motivaatiopuhujana, kohtaamisten koordinoijana ja kynällä ajattelijana.

Olen lopputtoman kiinnostunut siitä, voisiko intuitiivinen päätöksentekotyyli toimia vieläkin vahvemmin ja tietoisemmin esim. strategiasuunnittelun välineenä. Minulla on palava halu ymmärtää ihmistä ja niitä tapoja/viestintää mikä käyttäytymistämme ohjaa. Suhtaudun intohimoisesti ihmisiin, asiakaspalveluun ja luontoon. Missioni on poistaa katkeruus ja kasvattaa sisäisen intohimonsa löytäneiden ihmisten heimoa.

Curriculum vitaesta eli elämänpolustani löytyy kirjo muitakin työnimikkeitä; kotien välittäjä, toimitusjohtaja – matkailu-, majoitus- ja tapahtumakeskuksessa, training manager, sales manager, area manager, asiakaspalvelukouluttaja, rekrytoija, vastuukouluttaja, työvoimapoliittinen kouluttaja, työelämän asiantuntija, tapahtuma koordinoija, yrittäjä jne. Koulutuskomboni pitää sisällään opintoja valmennusalan, intuitiivisuuden, johtamisen, matkailun, kaupan, mainonnan ja markkinoinnin osa-alueilla. Avattuna nämä toki kertoisivat enemmän, mutta totean vain, että polku työtehtäviin on ollut kaikissa sama. Työt ovat lähes aina tulleet minulle suosittelujen kautta ja olen edennyt tehtävieni sisällä vastuullisimpiin tehtäviin nopeasti. Opintoni ovat seuranneet työelämän tarpeitani ja tehtäviäni ja olen kehittänyt itseäni töideni mukaisesti. Koen olevani onnekas, sillä työhistoriaani ei sisälly yhtään huonoa työpaikkaa tai kamalaa työkokemusta, vaan aina olen saanut rakastaa sitä mitä teen ja toteuttaa itseäni. Toki joillakin vastuullisen tehtävän osa-alueella on joutunut tekemään myös päätöksiä ja toimeenpanoja joista on seurannut suruakin. Olen aina ajatellut ettei työtä anneta ja saada vaan luodaan ja ansaitaan. Uskon yhä, että hyvälle työlle riittää asiakkaita!

Harrastukseni on inspiraation lähteilläni. Luonnon kutsu on vienyt minut seikkailuihin, joissa öitä huomaan viettäväni hammoc- riippumatossa metsän keskellä, ruuan valmistuessa nuotiotulilla. Kun luonnon hoivasta palaan taas sivistyksen pariin saatan löytää itseni kauppojen sisältä. En asioi kaupoissa välttämättä siksi että ostaisin jotain, vaan aikanani toimiessani useita vuosia mysteeri shoppaajana huomaan tekeväni sitä vieläkin, tosin en toimeksiannoista vaan puhtaasta kiinnostuksesta asiakaskokemusta kohtaan. Lisäksi viime aikoina olen saanut toima brändikuiskaajana luoville ja pokkitieteellisesti lahjakkaille ihmisille, luovien ihmisten sparraajana. On upeaa saada kanssakulkea tällaisella herkkyyden osa-alueella ja olla rakentamassa olosuhteita, kulttuuria, tukea ja tavoitteita lahjakkaille osaajille.

Ehkä synnyin laululinnuksi yksinäiselle puulle, laulaen katkeruuden poistolauluja.

Soikoon siis lauluni isosti ja intohimolla.

Mikäli sinä kaipaat tilaisuuksiisi inspiroivaa puhujaa tai valmentajaa, olen mielelläni käytettävissäsi. Kiitos että käytit aikaasi minuun.

Aurinkoa päivääsi,
Minna Gren
motivaatiopuhuja, valmentaja
grenminna@gmail.com